Turvallinen ja arvokas vanhuus kuuluu kaikille

Tiistai 5.2.2019


Kainuun paikallislehdet 5.2.2019

Uutiset vanhustenhoidon laiminlyönneistä, ikäihmisten huonosta hoivasta ja palvelujen järjestäjien piittaamattomuudesta ovat keskusteluttaneet ja vihastuttaneet meitä kaikkia. Ikäihmisten hoivan laatu ei parane politikoimalla eikä opposition välikysymyksellä, vaan puuttumalla hoivan tasoon ja hoitajamitoitukseen sekä tehostamalla valvontaa.  

Kainuussa vanhuspalvelut toimivat kokonaisuutena hyvin. Valtakunnallisten linjausten mukaisesti hoivatoiminta painottuu kotihoitoon. Säännöllisen kotihoidon piirissä on noin 2000 yli 75-vuotiasta. Tilapäisessä kotihoidossa hoivaa ja sairaanhoitoa saa yli 2000 ikäihmistämme. Ympärivuorokautisen hoivan piirissä on yli 700 kainuulaista, joista noin 300 on yksityisissä hoitokodeissa.

THL:n tilastojen mukaan kotihoitoa saa Kainuussa suurempi osa kuin keskimäärin Suomessa. Omaishoidon tuella hoidettavia on Kainuussa maakunnista eniten. Omaishoitajat ovat siis erittäin merkittävässä roolissa. Heitä on tuettava, sillä hyvä kotihoito vähentää ympärivuorokautisen hoidon tarvetta.

Julkisuudessa on keskusteltu erityisesti ympärivuorokautisesta hoidosta ja hoivan hoitajamitoitussuosituksesta. Kainuun sotessa sopimuskumppaneilta vaaditaan hoitotyön osalta 0,6 mitoitus, jota valvotaan säännöllisesti myös asiakkaan tai omaisen yhteydenoton pohjalta. Valtakunnallinen suositus on 0,5.

Lukuisten keskustelujen ja arviointien pohjalta on todettava, että velvoittava hoitajamitoitus on kirjattava lain tasolle. Keskusta esittää mitoitukseksi 0,7. Sanotaan, että desimaalit eivät hoida, mutta tällä mitoituksella saadaan Suomeen yli 1600 hoitajaa lisää, ja he kyllä hoitavat.

Vanhuspalvelujen laatu tai saatavuus ei voi olla kiinni ainoastaan hoitajamitoituksesta tai valvonnasta, sillä viime kädessä nykyisellään kunnat päättävät resursseista, rahasta ja työntekijöiden määrästä. Tästä keskustelua on käyty Kainuussakin. Resursseja on oltava, olipa kyse julkisesta hoidosta tai yksityisestä palvelutuotannosta. Molempia tarvitaan.

Yhteiskunnan ensisijainen tehtävä on heikoimmassa asemassa olevista huolehtiminen. Lähtökohtana on oltava, että jokainen ikäihminen saa inhimillisen ja laadukkaan hoivan, asuipa hän kotonaan tai hoivakodissa. 

Jokainen meistä, myös päättäjä, voi pysähtyä miettimään, mitä itse vanhuutensa hoivalta toivoisi.